Oon taas vipeltänyt perus stressipesäkkeenä täällä menemään. Kela kertoi kirjeellä, että oon mokannut syksyn asuinpaikkailmoittelujen suhteen ja haluavat rahaa. Jostain syystä siitä pitää nyt stressata, koska pitää täyttää nettilomake ja sitten ne ehkä pyytää rahaa takaisin.
Olin jo rauhallisen tyytyväinen lukujärjestykseeni ja sen vajaaseen pistemäärään, kunnes pieni veljeni mainitse eilen Skypessä, että eikös se ole niin, että jos pisteet jää alle kuudenkympin, niin Erasmus-raha peritään takaisin.
Koska olimme keskustelun aikana teknisesti ottaen internetissä, oli tämän lauseen tietenkin pakko olla totta. Pulssi oli 689 iskua sekunnissa ehkä tähän iltapäivään asti, kunnes toimistosihteeri lupasi, että tammikuussa katotaan yhessä mulle lisää kursseja ja suomen vaihtokoordinaattori sano mun pistemäärän olevan ihan hyvä. Erasmus-apuraha ei ole sidottu suoritettavien kurssien määrään. Hyvä.
Koulun toimistosta kysymäni asiat sen sijaan jatkavat jo tutuksi tullutta "katso tuubista" -linjaa. Oli homma mikä tahansa, niin vastaus on: oota kysyn joltain/ainut joka tietää tästä on lomalla/en nyt kyllä osaa yhtään sanoa. Oikeasti asioistani tietävä ihminen on lomalla, niin sekä Suomen että Itävallan päässä molemmat on vähän näin.
Lupasin esitellä kotikulmiani, joten ajattelin nyt tehdä tällaisen kuvapostauksen. Eli hyvät naiset ja herrat, ohjelmassa seuraa TURISTIKIERROS MOLKEREISTRASSELLA
Jos kiinnostaa Wienin muut nähtävyydet niin niistä löytyy hyviä kuvia esim. täältä
Asun toisella Bezirkillä Leopoldstadissa, aika lähellä Pratesternin asemaa ja ihan Praterin huvipuiston vieressä. Toinen Bezirk (alue, hoodsi) on hyvä muistutus siitä, että numeroita ei ole täällä jaettu paremmuusjärjestyksessä.
Toisin kuin kuva antaa ymmärtää, horisontti on täälläpäin kuitenkin aivan suora. Arkkitehtuuri näillä kulmilla muistuttaa vähän Helsinki, muistuttamatta kuitenkaan Kannelmäkeä. Enemmän ehkä Kallio tulee mieleen, vaikka muuten tämä alue on luultavasti Wienin Itä-Pasila. Messukeskuskin on vieressä.
Tämä ei todellakaan ole betonilähiö. Kuvassa on lenkkipolkuni Prater Hauptallee. Kilometritolkulla jatkuva bulevardi valtavalla puistoalueella ja hyvin läheltä löytyy jopa metsää. Kuten kuvasta näkyy, täällä on jopa paikoitellen vihreää. Sunnuntaina hölkkäsin ilman takkia ja aurinko paistoi. Ilta-aikaan en ole käynyt täällä lenkillä, mutta terve itsesuojeluvaisto kehottaa silloin juoksemaan jossain muualla kuin metsäpoluilla.
Mutta sivuteiltä (pun intended) siirtykäämme takaisin meijerikadulle. Palatessani päivän riennoista kohti kotia, on ensimmäisenä silmieni edessä ravintola nimeltä Willi's Gulaschhütte. Näyteikkunassa on apinanukke tarjottimen kanssa ja ikkunaa kiertää vimmaisesti vilkkuvat valokaapelit. Nimen, apinan ja vilkkumisen yhdistelmä aiheuttaa sen, että tämä iskee mun huumorintajuun kuin polvilumpio pöydänjalkaan. Ensimmäisen kerran tän nähdessäni naama ei värähtänyt, mutta kylkiluu saattoi murtua.
Olen miettinyt Villen Gulassimökkiä enemmän, kuin kenenkään tarvitsisi tällaisia asioita miettiä. Kyseessä on siis jonkinlainen konseptiltaan kovin erikoistunut ravintola, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään menevän tonne tai tulevan ulos. On siis epäilys, että Gulassimökki onkin peitebisnes jollekin vielä hämärämmälle. Tosin kadulla jolla on kolme bordellia, en edes halua ajatella mitä varten tuollainen peitefirma pitää kehittää. Jos kerran erotiikassa käytetään höyhentä ja kinkymmässä meiningissä koko kanaa, niin täällä mukana on jo lauma strutseja ja hämmentynyt ankka.
Mulla on silti vakaana aikomuksena mennä tuonne ja ainakin yrittää ostaa ruokaa. Pitää ensin tehdä kaverin kanssa semmonen "jos ei kuulu tuntiin niin soita poliisit" -järjestely.
Vastapäätä Gulassimökkiä on Bar Xena. Näyteikkunoissa on punaisten valojen lisäksi kaikenlaista rekvisiittaa, joka hienovaraisesti vihjaa ravitsemusliikkeen todellisesta luonteesta. Seassa on mm. shampanjapulloja, mallinukkeja alusvaatteissa ja kukkasia. Vaikka normaalisti kauppojen näyteikkunoissa on esimerkkejä myytävistä tuotteista, niin olen kovin kiitollinen siitä että nyt on tehty poikkeus. Siinäpä sitä oliskin päivittäin pyyhittävää henkisiltä verkkokalvoilta.
Olisin halunnut kuvan Xenan ovessa olevasta lapusta, jossa näkyy kaikki siellä käyvät pankkikortin ja varsinkin uusimmasta "Meillä käy nyt myös Visa Electron!" lapusta. Aivo kramppasi ja menetin toisenkin kylkiluun.
Päätämme kierroksemme aivan taloni ovea vastapäätä sijaitsevaan vanhan tavaran liikkeeseen (hyvä luoja, mä toivon että tämä ei ole peitebisnes) nimeltään Oidwoandandla. Muuta erikoista tässä ei ole, kuin nimi. Voitte nyt päättää tämän tekstin lukemisen samalla tavalla kuin minä kotimatkani, eli hokemalla tuota nimeä mielessänne jonkin aikaa. Oidwoandandla.
Oidwoandandla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti