torstai 17. lokakuuta 2013

Kansa joka pimeydessä vaeltaa

Tiedättekö sellaisen vähän tylysti murahtelevan kansakunnan joka istuu metrossa naama sen näköisenä, että puolet lähisuvusta kuoli eilen ja loput veivät koko perinnön? Kohteliaisuuksia tämä kansa ei oikein hallitse ja vielä vähemmän ystävällistä asiakaspalvelua.

Helposti voisi luulla, että nyt mätetään pöytään ankeimpia suomikliseitä, mutta ei. Minä puhun nyt wieniläisistä.

Ystäväni Tuomas ja Linnea olivat täällä käymässä ja pohdimme keskenämme mm. tätä asiaa. Paikallisia harmittaa paljon, mikä on vähä hassua, koska kaikkihan on täällä oikein hyvin. Juna kulkee ajallaan, kaikkialta saa kakkua ja kaupungin keskusta on tehty marmorista. Osa ihmisistä on toki mukavia ja ystävällisiä, mutta mitään pirteää elämäniloa tämä paikka ei varsinaisesti pursuile. Toki minä nyt perustan näkemykseni vain muutamaan viikkoon täällä, mutta luin aiheesta kyllä ihan kirjoitettuakin tekstiä.
 Yhden teorian mukaan wieniläisten krooninen v*tutus johtuu siitä, että aikaisemmin moni oli hovin palveluksessa. Siinä tapauksessa, että olisikin sattunut niihin palvelustehtäviin, joihin ei kuulu lantalogistisia vastuualueita, on hommana saattanut olla esim. Schönbrunnin Gloriette-mäen nouseminen edestakaisin ja viestien välittäminen. Kun Leopold on halunnut kertoa alhaalla kesälinnassa odottavalle Ferdinandille, että hei, tuu hengailee tänne ylös ja Ferdinand varmistaa kolme kertaa et "Oha se ny varmasti ok et tuun?" niin en ihmettele yhtään, että viestinviejien lastenlastenlapsiakin ottaa vielä päähän. Kaukaa sukupolvien takaa kumpuaa jo geeneihin asentuva harmitus.

Mulla on myös teoria, että kaikista kommunikointivammasimmat ja ylimielisemmät krooniset kettuuntujat karsitaan joukosta ja kootaan samaan paikkaan. Siellä niitä opastetaan hieromaan oma paha mieli muiden naamaan. Koulutusjakson jälkeen kaikki saavat diplomin, oman mustan rusetin ja työpaikan vanhasta kahvilasta.
Tarjoilijoiden ankeus ja ylimielisyys on aikalailla huvittavalla tasolla. Tuntuu olevan ihan tavallista, että tarjoilija palvelee asiakasta just sillon kun sattuu huvittamaan. Ihan sama, vaikka ottaisit katsekontaktin, huitoisit tai tekisit X-hyppyjä pöydän vieressä. Tarjoilijan olemus viestittää sitä, miten paljon kahvia tilaavat asiakkaat häiritsevät hovimestarin omaa oleskelua kahvilassa.Olen kerran myös odotellut seisaaltani pöytiinohjausta, koska tarjoilijalla oli vielä tupakka kesken. Pidimme katsekontaktin lähes koko toimituksen ajan.
Yritän silti itse koettaa olla kohtelias ja kiva. Toisaalta oon pelottavasti alkanut oppia paikallista asiointikulttuuria, joka tuntuu vaativan välillä aika tiukkaa inttämistä. Kettumaisuuden kehä on valmis!

Cafe Diglasissa olen jopa saanut joskus palvelua ihan hymyn kanssa, mikä ajaa mut palaamaan aina uudestaan sinne. Massiivisella vitriinisellä kakkuja saattaa olla myös osuutta asiaan.

Ajankohtaisissa kuulumisissa:

- Tuomas ja Linnea kävi kylässä ja toi salmiakkia! Oli kivaa itekin palloilla pitkin kaupunkia ja taas vähän laajentaa reviiriään.
-Lauluhommissa on semmonen "Kasatkaa partituuria eteen, täältä pesee!" -fiilis. Toivotaan, että tämä kestäis pidempään kuin huomiseen aamuun.
-Götterdämmerung on sairaan pitkä ooppera. Just tajusin. Se on pyörinyt tässä taustalla puoli iltaa ja puolivälikään ei lähesty.


1 kommentti: