Kouluni täällä Wienissä on siis Universität der Musik und Darstellende Kunst. Kavereiden kesken MDW. Fyysisesti vaikutan enimmäkseen laulajien kampuksella Penzingerstrassella. Olen tässä nyt tämän viikon ratkaissut arvoitusta, että mitähän täällä ois tarkotus opiskella.
Laulunopettaja onneksi on ollut tiedossa koko ajan ja tunnitkin on jo alkaneet. Muutamaa tuntien päällekkäisyyttä lukuunottamatta sen pitäisi olla kunnossa. Ensi viikolla pitäisi selvitä pianotuntien ja saksankielen ääntämisen tuntien kohtalo ja ajankohta. Yhdet liikuntatunnit on nyt selvillä ja tanssin ja näyttelijäntyönkin kurssi lukee jo lukujärjestyksessä, niiden suhteen ei toivottavasti tule mitään epäselvyyttä tai säätöä.
Kielet on vähän vielä hakusessa. Ilmottauduin johonkin venäjään, mutta en todellakaan ole varma, lukeeko aikataulussani oikea kurssi. Jos vallan villiinnyn, otan vielä Italiankin. Huomenna olis saksan tasokoe yliopiston kurssille. Olis ihan parasta mennä sinne B1.2 tasolle, mutta jos ei tärppää niin sitten katselen jotain muuta.
Stressitaso kohosi tänään, kun opettajani käskystä esittäydyin yhdelle näyttämötyön opelle ja se kehotti tulemaan jollekin tunnille, joka on perjantai-iltapäivänä. Vaikutti näin suoraan sanottuna kylmältä emännältä. Ilmeet oli vähän samanlaisia, kuin olisin pyytänyt siltä kolikkoa rautatieasemalla. Siksipä kuumottikin, kun huomasin että mistään lukujärjestyksestä ei löydy kyseisen rouvan tunteja huomiselle iltapäivälle ja piti sitten lähetellä varmistussähköpostia. Ainut kurssi, mikä täsmäsi kuvailuihin on aamulla ja samaan aikaan saksankokeen kanssa.
Perus stresssaan-ihan-hitosti-kaikesta neuroosi pamahtaa pintaan. Tämä yhdistettynä siihen, että mulla on syvään juurtunut opettajafobia ja inhoon tommosia ihmisiä vaivaavia viestejä. Ihan varmana tulee vastaukseksi jotain "Hei jälkeenjäänyt Erasmus-häirikkö, sen lisäksi että veit käytävällä aikaani
minuutin, kehtaat vielä lähettää sähköpostia. Älä tule ikinä tunneille."
Näillä sanoilla.
Suomeksi.
Mutta oikeasti, olen saanut täällä sellaisen kuvan opettajista, että ne on jossain todella korkealla opiskelijoiden yläpuolella ja me ollaan lähinnä harmaata mutaa. Poislukien oma lauluopeni, joka on ihana ja lämmin. Ystävällisyyttä ei muilta proffilta tai toimiston henkilöiltä ole kauheasti ollut tarjolla. Toivon, että tästä ei seuraa ongelmia. Oon auktoriteeteissä yhtä huono ku pesäpallossa.
Infoa tuntien ajoista ja muusta virallisesta saa täällä oikeestaan vaan kahdesta paikasta, toimistosta ja FACEBOOKISTA. Lähes kaikki ajankohtainen info ilmestyy yksiköön omaan ryhmään. Sen lisäksi mun luokalla on vielä oma ryhmä, jossa sumplitaan tunnit yms. Hieman on kyllä outoa saada uutisvirtaan ilmoitukset siitä, että musahissan ryhmätapaaminen on luentosalissa 2 ja kaikki tiedostot joista löytyy tuntien ajat, on vain facebookissa. Kouluasioiden pakeneminen on todella hankalaa.
Loppukevennyksenä tälle avautumiselle: ilmottauduin ensemble-kurssille koska sellanen oli tarjolla ja myös learning agreementissani sellainen on merkitty. Tänään sitten kyselin toimistosta, että mitäs siellä tehdään ja millon. Selvisi, että ensemblekurssi tarkoittaa sitä, että menisin koulun Don Giovanni proggiksen kuoroon ja esitykset ois sit maaliskuussa.
Harkitsin nanosekunteja päässäni, että jätänkö Savonlinnan Oopperajuhlakuoron Hong-Kongin reissun väliin ja Lohengrinin mieleenpalauttelun sijaan opettelen Don Giovannin. Taitaa siinä olla ainakin parikytä tahtia naiskuorollekin.
Kerroin toimiston tädille, et palaan asiaan, ehkä soitellaan, tää ei johdu susta vaan musta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti