Perjantaina valuin koululle vain lukemaan taululta, että tunti on peruttu. Tapoin aikaa kahvikupin ääressä kun päätin vilkaista tilitietoja ja huomasin, että tililleni on saapunut Erasmus-apuraha. Päässä kuului ching ching. Aurinko tuli esiin pilvien takaa. Visa-kortti päästi pienen kauhistuneen äänen. Iltapäivä menikin sitten näin:
Oikeasti törsäsin perjantaina eniten urheiluvaatteisiin ja sukkien ja alkkareiden kaltaisiin elämän välttämättömyyksiin. Tarvitsin myös kävelykengät ja lämpimämmän takin ja koen ansainneeni joka rytkyn. Ja valehtelisin jos väittäisin, että koulu ei aiheuttaisi pientä painetta pukeutumiseen. Lähes kaikki suosii oikein stereotyyppistä sopraano-tyyliä korkkareineen ja kaulahuiveineen. Opettajakin vähän kautta rantain vihjasi siihen tyyliin, että onpas kiva kerrankin nähdä sinut siistissä mekossa ja tukka laitettuna! Myönnän kyllä kulkeneeni vähän rytkyissä täällä alkuviikot, koska ei vaan jaksa aina panostaa.
Illalla mentiin Staatsoperiin katsomaan Puccinin La Fanciulla del West eli Lännen tyttö. Oli aika imakka fiilis jaloissa kun shoppaili päivän verran, jonotti lippuja reilun tunnin ja sitten seisoi koko oopperan. Ooppera oli oikein hyvä. Haluan nyt laittaa tähän ehkä parhaan facebook-statuksen jonka oon koskaan jättänyt laittamatta:
"Anu just saw La Fanciulla del West in Staatsoper. The main male role was sung by Jonas Kaufman. I can now happily announce, that I have seen Jonas Kaufmans Dick Johnson"
Keksin tän ennen väliaikaa, jatkoin nauramista vielä lauantainakin. Mutta hei, hahmon nimi on Dick Johnson.
Oopperan jälkeen join yhden (1) laatuoluen ja söin gulassin. Panimoravintola meni aika aikasin kiinni, joten suunnistin kotiin. Kun pääsin talon pihaan, mut houkuteltiin johonkin satunnaisiin bileisiin jossa oli muutama espanjalainen ja italialainen. Helvetillinen älämölö, huutamista, tanssimista ja aina toistuvaa vinkumista että "laula, laula, laula". Alkoi jurppia. Lähdin kuitenkin väen mukana vielä kohti baaria mutta luovutin jonossa. Hilpeä Erasmus-meininki alko ottaa päähän, väsytti, jomotti.
Kotimatkalla tajusin taas lisää totuuksia naapurustostani. Tässä pienellä kadunpätkällä on siis muutama "baari" joiden ikkunoissa hohtaa punaiset valot ja vaikuttaa vähän siltä, että niiden vetonaula ei välttämättä ole edulliset juomat ja rento tunnelma. Google ystävällisesti selvensi minulle, että itsensä kaupittelu on täällä aivan laillista. Perjantaina näin ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikeita tienvarsiprostituutteja. Noin 30m asunnostani. Neitokaiset päivystivät siinä hyvin vähissä vaatteissa ja osan vieraat auton palauttivat retkiltään. Jonkun palatessa ilmestyi kulman takaa nopsaan verkkapukuinen kaveri ja laski itselleen provikat. Koetin samaan aikaan kävellä vilkkaasti ja tuijottaa silmät pyöreänä niin, että kukaan ei huomais. Kaikkea sitä.
Lauantaina törsäsin lisää mm. kosmetiikkaan ja kävin drinkeillä muiden vaihtareiden kanssa. Oli hauskaa! Tehtiin pieni pyörähdys myös yökerhossa, mutta ilta oli kuitenkin moneen muuhun vastaavaan verrattuna sekä edullinen että rauhallinen. Sunnuntaina mähötin sängyssä iltapäivään asti, mutta korvasin sen tiukalla urheiluillalla. Kunnon lenkki, jumppa ja venyttely saattaa auttaa siihen, etten enää hikoilisi koulun tunneilla itselleni nestehukkaa ja kunnon kasvaessa alkaisi tuo palautuminenkin vähän nopeutua. Ja mikäs siinä, kauniissa syyspäivässä juostessa! Iltapalan kanssa lasi valkkaria, kasvonaamio naamaan ja TV-sarjoja pyörimään. Nautinto!
Tänäänkin on ollut kiva päivä. Tämä alkaa kyllä kohta sujumaan tämä elo täällä. Jos nyt olisi viimeinen viikko säätöä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti