Ärrinmurrin

Aivan hyvän päivän pilasi saksantunti. Tunnin jälkeen opettajan kanssa sovittiin sulassa sovussa, että meen jonnekin muualle tunneille, koska tolla kurssilla on vaikeustasoon nähden aivan liian vähän viikkotunteja, että saisin oikeasti B2-tason tehtyä keväällä. Varsinkin kun opiskelumetodi on se, että katellaan videoita netistä ja jutellaan. Tarviin tasollani vielä paljon enemmän ihan peruspalikoiden opiskelua.

Eniten ottaa päähän se, että tuloksena on siis vähän lisää säätöä. Nyt pitää etsiä uudet tunnit jostain ja maksaa rahhaa. Tosin oishan tuo yliopistonkin kurssi maksanu, että se ei tule yllärinä. Nyt vaan meinaa päässä kuulua että tiditiitiditiitataatataa

Opintopistesäätökin on pahimmillaan. Periaatteessa mulla on jo lähes kaikki mitä halusinkin, mutta nyt pitääkin selvitellä, että riittääkö se tuonne suomen päähän. Kelalle pitäis ainakin olla tarpeeksi. Haluaisin jakaa tässä suosikkiasioitani opintosihteerin kanssa käydystä keskustelusta:

-Päätettiin perua nämä sun saksankielen ääntämisen tunnit. Koska opit saksaa täällä muutenkin.

-Et saa pianotunteja. "Miksi??" Koska et saa pianotunteja

-Mitä kohtaa tästä ilmottautumisesta sä et nyt oikeen ymmärrä?? (vastauksena kysymykseen: mistä te aattelitte että revin tarvittavan määrän opintopisteitä)

Oon käytännön syistä toimistosihteerin kaveri Facebookissa, koska niin paljon infoa tulee sitä kautta. Nyt se pyytelee mua lähettelemään elämiä Pet Rescue Sagassa. Just nyt tekis mieli lähettää esim. varvassieni tai ientulehdus.

Positiivista tänään oli ensimmäinen kehon- ja hengityksenrankaisun tunti (vapaa suomennos sanasta Atem- und körpesschulung). Oon monesti kuullu, että laulaja ei saisi kauheasti treenata lihaksistoa, ettei mikään mene jumiin. Tuolla tunnilla on ihan vasiten katsottu sellainen liikekokonaisuus, että tarvittava lihakset kehittyisi ilman että mikään on ihan juntturassa. Voi hyvää päivää mitä rääkkiä! Opettaja toivotteli meidät tervetulleeksi Wieniläisen laulukoulutuksen pariin. 75min aerobista- ja lihaskuntoa hyppynarun ja pallon kanssa. Hiki virtasi, hampaat kiristyivät ja ilostuttavat välittäjäaineet koettivat lohdutella kipeää kehoa. Tunnin loppua kohti aloin olla mielettömissä liikuntaeuforioissa. Yhden kerran nauroinkin, tosin en euforialle, vaan sille että opettaja käski nostaa nilkkojen välissä olevan jumppapallon ja alakropan ylös niskaseisontaan. Joo, sehän lähtee multa heti. Ja kun oon saanu hilattua itteni ylös, teen takaperinvoltin ja sitten flik flak sarjan.

Maanantaina ois tiedossa tanssin ja liikunnan tunti, mikä on vissiin aika lailla samaa rääkkiä. Aion alottaa säännollisen lenkkeilyn, että kehittyisi kunto muutenkin. Pitää tuon massuvaivan takia kuulemma pudottaa painoa, mutta se taitaa kyllä pudota tässä samassa rytäkässä. Sokeria ja vehnääkään ei nyt kuulemma saisi mässätä, joten kakut jää herkkupäiviin. Surullinen juttu, koska mun ja Sacherkakun suhde on just sellainen suhde, minkä voi kuvitella olevan ylipainoisen sinkkutytön ja suklaakakun välillä. Ostin lohduksi tofua ja parsakaalia.