Perjantaina julistin joulukauteni avatuksi! Koulussa oli pari positiivista ylläripylläriä, sain maanantaina äänittämäni nauhat hyvissä ajoin itselleni ja pahan oloinen teatteriproffa ei sittenkään inhoa minua. Tämän kunniaksi hyppelehdin iloinen virne naamallani Schönbrunnin joulutorille. Joulutoreja täällä on nyt vähän joka toisella kulmalla ja tuo Schönbrunnin tori on ehkä pahimpia turistiloukkuja, mutta ympäristöhän linnan pihassa on mitä kaunein ja kojuissakin oli aivan mielenkiintoisia juttuja. Ostin mukillisen Glühweinia, höntsäilin toria ympäriinsä ja suunnittelin korvatunturi-bisneksiä eli joululahjoja ihmisille. Glühwein olikin tujumpaa kamaa mitä muistin ja tyhjään vatsaan se meinasi tehdä yllätyksen. Hilpeässä jouluhuppelissa matkasin metrolla kotiin.
Meikä tykkää joulusta. Toki olen tarkka siitä, että hirveästi ennen ensimmäistä adventtia ei tule innostumista aloittaman, muuten rupeaa kyllästyttämään. Mutta minä tykkään joululauluista, jouluruuista, lahjoista, valoista, kuusesta, glögistä, suklaasta ja melkeinpä kaikesta mitä jouluun liittyy. Tolkuton kuluttaminen ei jouluuni kuulu, koska mulla ei ole rahaa kuluttaa tolkuttomasti. Sitä korvatakseni olen ihan hakeutunut esim. Stockmannin jouluosastolle monesti vain hiplaamaan koristeita. Tänä vuonna ajattelin viedä kotipuoleen aimo läjän kaikkea itävaltalaista jouluherkkua. Saanpahan sitten tännepäin palatessa täyttää laukun vaatteilla ja muilla tavaroilla, jotka nyt vielä odottavat suomessa. Erityisesti multa pyydettiin juustoa. Isäni jouluperinteeksi on tullut jääkaapin täyttäminen juustolla ja olen monesti ollut kaupassa auttamassa tässä projektissa. Jos joulua viettää neljä ihmistä, niin on ihan perusteltua ostaa kolmea erisorttista goudaa, valikoima homejuustoja ja lähes kaikkia Valion valmistamia juustomerkkejä.
En ole perheessäni ainut, joka tykkää syömisestä. Viikottaisessa perheskypessä ollaan nyt palaveerattu jo siitä, montako kalaruokaa on liikaa. Tähän mennessä on todettu, että viisi ei ole liikaa.
Lauantaina kävin koululla harjoittelemassa ja ohimennen vilkaisemassa Naschmarktin tarjontaa. Naschmarkt on ruokatori, joka on auki vuoden läpeensä ja josta nyt tarvitsin mausteita ja vihanneksia. Koetin noudattaa paikallista vinkkiä, eli sitä, että mitä kauempana koju on Karlsplatzilta, sitä halvemmat hinnat.
Metrossa joku pieni vanha mies kyseli olenko Slovakialainen koripalloilija ja halusi kertoa, että hänen siskonsakin on todella pitkä. Olin jumissa keskustelussa ihan liian monta pysäkinväliä ja mietin, että tuleeko joku avaamaan keskustelun lyhyiden ihmisten kanssa silleen "Hei mulla on kans sukulainen joka on ihan älyttömän lyhyt, ootko sirkuksessa töissä?"
Sunnuntaina tein pienen retken Wienin lähikaupunkiin Klosterneuburgiin. Matka ei ollut kauhean pitkä, mutta tarvitsin kahta metroa ja yhtä bussia, josta toki jäin väärällä pysäkillä ja jouduin kävelemään. En oikein ollut tietoinen minne olin menossa, joten yllätyin positiivisesti. Wieniä ympäröi metsäiset kukkulat ja nyt tajusin olevani nimenomaan niillä nyppylöillä. Bussimatkalla mentiin pitkä matka Tonavan vartta ja maisemat oli todella kauniit. Kun vihdoin pääsin kaupungin keskustaan, totesin, että se oli mitä söpöin ja herttaisin. Paljon matalia 1700-luvun taloja, pastillivärejä ja selkeästi keskiajan kaavalla väsätty keskusta. Keskustaan piti kiivetä jyrkän mäen huipulle ja matkalla oli kivisilta, jossa oleva kyltti sanoi "Ei olla ihan kartalla millon tämä silta on rakennettu, mutta se on korjattu ensimmäisen kerran 1490. Viimeksi silta on korjattu 1985" Eli silta on niin vanha, että se on ollut 1400-luvulla jo mäsänä. Ja onko ne korjanneet sitä noiden vuosien välissä? Ja jos ei, niin en voi kuin hämmästellä paikallista kivenkasaamistaitoa.
Paikalliset oli kasanneet kivestä myös luostarin, joka oli nököttänyt paikallaan jo 1100-luvulta, eli huomattavasti pidempään kuin mitä mun aivo voi tajuta. Samoihin aikoihin Suomessa ajankohtaisia asioita on ollut oravannahat ja heimosodat. Täällä nämä osasi jo kasailla ihan killereitä kivisiltoja!
Kävin sisällä luostarikirkossa ja kuulin pienen pätkän katolista messulaulua. Jotenkin se oli hirveän vaikuttavaa, varsinkin kun kirkko oli koristeltu sellaisella "Kullattiin kaikki" -metodilla. Mikäs siinä, urku soi ja katselin kaunista barokkityyliin koristeltua kirkkoa.
Varsinainen syy, miksi tulin Klosterneubergiin oli suomalaiset joulumyyjäiset. Isoon saliin oli tuotu pitkiä pöytiä ja seinustoja kiersi monenlaiset myyntipöydät. Erityisesti mua ilahdutti kaikki syötävä, koska koti-ikävän sijaan olen kärsinyt hirveästä suomiruoka-ikävästä. Ensitöikseni ostin kupin kotoisan makuista suodatinkahvia ja pipareita. Pussillisen pullaa ostin kämpille pakastimeen. Karjalanpiirakoista näin vain vilauksen ennen kuin ne myytiin loppuun, mutta joulukinkkuvoileipä oli oikein herkullinen sekin. Ruokajuomavalintani oli karpalolonkero. Uskaltauduin juttusille myös Wienin suomalaisen opiskelijayhdistyksen tyyppien kanssa ja nyt mulla olis suunnitelmana mennä juhlimaan itsenäisyyspäivää Wiesolaisten kanssa ensi perjantaina. Bongasin myös ilmoituksen kauneimmista joululauluista 15.12. Tälle joululle tuo voisi olla enemmän kuin paikallaan, monena vuonna on jäänyt vapaaehtoiset joululaulamiset väliin, koska samat sylviat on veisattu sekä omilla keikoilla että oppilaiden kanssa. Nyt tuskin on övereitä tiedossa.
Kuulin myös todella paljon rakenteeltaan virheetöntä, mutta todella suomalaisen karusti äännettyä palikkasaksaa. Sain aivan uutta toivoa. Jos nuo ihmiset on pärjänneet täällä vuosikaudet, niin enköhän minäkin täällä vuoden verran selviydy. Vaikka en osaakaan vielä oikeen aspiroida ja nuotti puheessa on niin kovin suomalainen.
Koska en usko tärähtäneisiin valokuviin parhaina mahdollisina tunnelmankuvaajina, olkoon tämä nyt sellainen verbaalinen joulukortti:
Kun lähdin markkinoilta, pienessä ja vanhassa kaupungissa oli jo aivan pimeää. Luostarin kirkonkellot soittivat kello kuutta ja pientä aukiota valaisi suuri joulukuusi. Suuriin paljaisiin puihin oli ripustettu valaistuja paperitähtiä. Kävelin rinnettä alas pienten, herttaisten väristen talojen välistä, näin muutaman matalan porttikongin jotka veivät kapeille sivukujille. Kahvilan ikkunaa valaisivat jouluvalot. Luostarin pihan joulutorilta kuului torvisoittokunnan soittama joululaulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti