Ich freue mich auf....

Tämä on ollut hyvä päivä! Aattelin nyt vihdoin hehkuttaa jotain, että kehtaan sitten myöhemmin valittaa. Päivä on ollut oikein kaunis ja syksyinen. Jaksan edelleen tuijotella kauniita rakennuksia joita on noin about kaikkialla. Se, että sain eilen maistraatista paperin, että olen nyt Wienin asukas, aiheuttaa pientä hykertelyä.

Aamun saksankoe meni siihen malliin putkeen, että aloitan B1.2 ryhmässä tai ryhmässä, joka on ihan B1.2 tason loppupuolella. Riippuu nyt vähän aikatauluista. Opettaja ihan hämmästeli, kun kerroin että olen tehnyt vain A2-tason ja tiistaina katsotaan, pärjäänkö vaikeassa ryhmässä. Periaatteessa hyppään nyt sellaisen opintomäärän yli, että Metropolian tunneilla opiskelisin sitä vuoden. Tämä ei silti muuta sitä faktaa, että puhuessani saksaa olo on lähinnä tämä

Onnistuin myös eilen stressaamani näyttämöhommelin kanssa olemaan sittenkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nyt oon maisteritasosella näyttelijäntyön alkeiden kurssilla. Tänään oli semmosta oikeen kunnon teatterikoulufiilistä, kun keski-ikäinen Rouva Professori mustissa vaatteissaan ja ylisuurissa vihreissä laseissaan istui pöydän takana, söi kakkua ja karjui meille ohjeita. Ensimmäisellä tunnilla haettiin ihan perusasioita, toisten antamiin impulsseihin reagoimista ja kaikenlaisen mimiikan ja ylinäyttelemisen välttämistä. Tutustuin tänään myös käsitteisiin "Kyynärpääseksi" (se, kun kunnollisen halaamisen sijaan jäädään koskettelemaan käsiä) ja "korealaiset sydäneleet" (oman rinnan hiplaaminen sen merkiksi, että mulla on tässä hei nyt tällainen tunne meneillään).

Koko tunti oli itseasiassa tulkattu koreaksi, koska osallistujina tuntuu olevan meikä, kaks saksalaista ja ihan koko aasia. Tänään tehtiin paljon rakastumis- ja torjumisharjoituksia. Olen nyt sitten kyöhnännyt villissä syleilyssä kahden korealaisen kanssa. Tuontyyppisistä tilanteista on kuulemma tehty elokuviakin.

Vein itseni kakkukahville sen kunniaksi, että mulla on nyt lukujärjestyksessä yhteensä neljä tuntia erilaista lavatyöskentelyä! Ja siihen lisäksi tanssi ja liiketunnit. Tämä on suuri kehitys siihen verrattuna, että suurimman osan opiskeluistani suomessa viikko-ohjelmassa on ollut 0 tuntia näyttelemistä.  Kahvihetkeni oli oikein tunnelmallinen ja tarjoilija ei vaikuttanut millään tasolla inhoavan asiakkaitaan. Se ei täällä ole nimittäin mitenkään itsestäänselvää.