perjantai 24. tammikuuta 2014

Vaihtoblogi goes ruokablogi: Perjantain einesextra!

Kaupassa törmää täällä kaikkeen hämmentävään. Ruokalassa törmää kaikkeen hämmentävään. Lautaselta löytyy joskus vaikka sun mitä. Sain tyhmän idean ja aion nyt käyttää vapaan perjantai-iltani sen toteuttamiseen. Ostin kaikkea kummaa ja kirjoitan näistä mössöistä blogiarvion, jota siivitän rakeisillä kännykkä- ja webbikamerakuvilla.

Päätin jättää arvosteltavista ruoista pois ne, jotka on melko tuttuja ja kliseisiä, eli schnitzeliä tai hapankaalia ei tänään ole ruokalistalla. Kaupassa kriteerinäni oli se, että tuotetta ei sellaisenaan suomessa tule vastaan ja plussapisteitä sai myös hassusta nimestä. Syön valmisruokaa aniharvoin, mutta ihan niin paljon en nyt jaksanut nähdä vaivaa, että olisin alkanut kokkaamaan näitä kaikkia. Sen vuoro on sitten joskus toiste.
Kassalla teki mieli selittää myyjälle, että osaan mä hei oikeesti laittaa ruokaa, mätän nyt lisäaineita ihan tieteen ja viihteen takia. Ennenkaikkea tieteen.

Riessknockerlsuppe eli lihakeitto jauhopallosattumilla.



Perinteiseen tapaan on hyvä aloittaa keitolla. Pussikeitto on tullut kouluruokalassa turhankin tutuksi, koska jokaiseen lounaaseen kuuluu kipollinen Knorria satunnaisilla sattumilla. Joskus keitto on ihan hyvää, joskus se on laiha kasvisliemi jossa kelluu keksinpalasia. Paikallinen ruokakulttuuri voisi välillä mennä vähän itseensä. Lihaliemi popcornilla oli viimeinen niitti.

Kattilassa kiehuu liemi, jossa knöödeli etsii toista knöödeliä tositarkoituksella. Huonolta näyttää. Makuakaan en lähtis kehumaan. Maistuu rasvalle, tympeälle ja esanssille. Melkonen ylläri euron pussikeitoksi. En jaksa tuntea pahaa mieltä eläimestä, joka henkensä tämän liemen takia antoi, koska sitä ei ole soppaan käytetty kuin hyvin nimellisiä määriä.
Tämä saattaa olla viimeinen kerta kun syön keittoa. Annan arvosanaksi yhden knöödelin viidestä.

Krautfleckerl eli kaalia ja pastaa



Kun joltakin loppuu rahat, syntyy ruokia kuten makarooni kaalilla. Tämän suhteen mulla on vähän odotuksiakin, koska tykkään pastasta ja syön vuodessa saman verran kaalia kuin itä-eurooppalainen pikkukylä.
Halvemmalla pääsisi ehkä vain syömällä makaronia perunalla. Kesällä söin egyptiläisessä ravintolassa Berliinissä makaroonia riisillä, linsseillä ja paistetulla sipulilla, mikä toimi yllättävänkin hyvin. Plussaa myös siitä, että paljon mitään muuta ei sitten sinä päivänä tarvinnut kuvitella syövänsäkään. En tosin ole ihan varma, oliko kyseessä ihan aito perinneruoka, koska egyptiläisten kavereideni mielestä mikään ei ole niin hauskaa kuin se, että saa kaverinsa uskomaan johonkin tyhmään. Kurssillamme ollut Argentiinalainen tyttö luuli viikon verran, että kaverimme Ahmedin paras ystävä on hänelle lapsena ostettu kameli. Pojat kertoivat koskettavan tarinan niitä, miten vanhemmat hankkivat vastasyntyneelle paimentolaispojalleen oman kamelin kasvamaan tämän kanssa yhtä matkaa. Ahmedilla on kerrostalokämppä Kairossa ja kissa.

Takaisin kaaliin! Tällä kertaa valitsin krtgflckernistä pakastetun version, joka ei sisällä lisä- eikä säilöntäaineita. Ihan hyvä, koska soppa täytti kiintiöni sen osalta aika tehokkaasti.
Kipossansa ruoka näyttää siltä, kuin joku olisi sekoittanut lasagnelevyn palasia kaalilaatikkoon. Tuoksu on kevyen hapankaalimainen, väri taas yhdistelmä ruskean ja harmaan sävyjä. Jostain syystä mieleen tulee lehmille syötetty säilörehu.
Maku onkin ihan jees. Haju ei ole kiva, mutta itse mössö on ihan yllättävänkin maukasta. Ei tämä tällaisenaan mikään uusi lempiruoka ole, mutta voisin harkita tämän kokkaamista itse. Arvosana kolme schnitzeliä viidestä.

Mangon makuinen maito

Nyt jumankeuta Itävalta ihan oikeasti. Mehu mehuna ja maito maitona. Tässä touhussa ole mitään järkeä. Hedelmämaito oli se tuote, joka antoi inspiraation tähän bloggaukseen. Täälläpäin tämä ihme lillinki on suuressa suosiossa, koska esim. koulun ruokalasta ei saa minkään muunlaista maitoa. En voi taas kuin ihmetellä, että miten väki ei ole täällä huomattavasti läskimpää. Tällä sokerin määrällä täällä pitäisi olla läskimopoille omat kaistat. Mehun lisäksihän tähän on lisätty sokeria, säilöntäainetta, lisäaromia, lisämakua ja luoja tietää mitä. Tuoteselosteesta päätellen tähän voisi työntää langan ja polttaa kynttilänä.

Avaamattoman putelin ääressä hirvitti. Koetin kaupassa valita mukavimman makuyhdistelmän ja jätin sellaiset maitotuotteiden epäpyhät muotopuolet kuten greippimaidon ja kiivimaidon hyllyynsä. Kuka näitä suunnittelee. Päätin kuitenkin olla urhea ja avasin korkin.

Maku häiritsee monella eri tasolla. Yhdistelmässä maistuu maito, sokeri, hedelmä, väärinkäyttö, pahuus ja maanantai. Ei jatkoon. Laitamme pullon takaisin jääkaappiin ja unohdamme tämän kokeilun. Pitää etsiä jotain muuta ruokajuomaa. Ostinkos minä mitään... No onhan täällä
Grüner veltliner eli edullinen valkoviini. Valmistusmaa Itävalta ja hinta 2,99e. Osta sinäkin oma vihreä veltliner. Maistuu ihan valkoviiniltä ja hinta on niin halpa, että ei tarvitse ees koko pullollista tuhota taloudellisen tappion pelossa. Arvosanaksi annamme viisi viidestä iloisesta muusikosta ja jatkamme kohti jäkiruokaa.

Kaiserschmarrn eli pannarin/kakunpalasia ja luumuhilloa



Jäkiruoan kohdalla fuskasin ja otin sellaisen vaihtoehdon, jota olen syönyt ennenkin ja josta tykkään. Vaihtoehtona olisi ollut makeita knöödeleitä ja suklaakakkua. Itävaltalaisten makeiden ruokien kohdalla on välillä hyvä muistaa, että ne kaikki eivät ole jälkiruokia. Koulussa on tämän tästä vaihtoehtona kakkua, struudelia ja knöödeliä. Kummastuttavin oli ehkä n. 400g painava vehnätaikinapallo jonka sisällä oli hilloa, alla vaniljakastiketta ja päällä tomusokerin ja unikonsiementen yhdistelmää. Hintaan kuului alkukeiton lisäksi kakkostyypin diabetes. Ravintolassakin olen pari kertaa tehnyt sen virheen, että olen tilannut jäkiruoan jonka annoskoko on suurempi kuin pääruoan. Tämäkin kyseinen annos on tarkoitettu pääruoaksi.
Ruoka maistuu kakulta ja hillolta, eli hyvältä. Arvosanaksi annan neljä struudeliä viidestä

Loppukevennyksenä tänään ottamani tunnelmakuva juustohyllyltä

Hih!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti