Kuuden viikon blogitauko! Aatella mikä hommeli. Tein jo etukäteen päätöksen, että en jaksa blogata helmikuun lomalta. Suurimpana syynä se, että en ihan oikeasti ole tehnyt mitään mielenkiintoista tai merkittävää.Tammikuussa teinkin, mutta en muistanut kertoa tänne, koska olen hajamielinen. Tärkeimmissä uutisissa:
Mystinen tammikuun lopun koitos jota stressasin kuukausitolkulla, tarkoitti pääsykoetta MDW:n oopperamaistereihin. Pistin punaisen mekon päälle, lauloin aariani, jännitin ihan pirusti, raati ei toivonut lisää ja kävelin pääsykokeen jälkeen suoraan vessaan kiukuttelemaan. Luovuin jo toivosta. Kaverit houkuttelivat minut vessankopista ulos ja syömään. Mutta ennenkaikkea oluelle. Annoksen puolivälissä opettajani lähetti viestin, että olin saanut paikan.
Läpsyttelin villisti pöytää, innostuin ja hämmennyin. Koko asian käsittäminen on ottanut paljon aikaa. En ole oikein missään vaiheessa löytänyt semmosta ylitsepursuilevaa riemua, vaikka oonkin tosi helpottunut ja iloinen suunnitelmien selkiintymisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teen nyt vaihtovuoteni loppuun, koetan saada tarvittavan kielitodistuksen ennen lokakuuta (ensimmäinen yritys ei mennyt ihan putkeen. Tosin näillä kieliopintojen määrillä se ei oikeastaan ois ollu mitenkään mahdollista. Haluatteko vinkin kielikokeisiin? Lukekaa etukäteen ja älkää juhliko maisteripaikkaa edellisenä iltana. Varsinkin jos paljastuu, että olette luokassa kahdestaan opettajan kanssa. Ja muistakaa, että jos ulkonäkö ja haju paljastaa olemisenne tilan, älkää johdatelko suullisen koen aihetta alkoholin halpaan hintaan saksankielisessä maailmassa) ja aloitan toivon mukaan syksyllä kaksivuotiset maisteriopinnot. Blogikin jatkuu, mutta vaihtaa varmaan kesällä nimeä. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Melko pian pääsykokeiden jälkeen lähdin lukukausien väliselle kuukauden lomalle Suomeen. Kuukauden tapahtumat voisi tiivistää:
-kissoille lässyttämistä
-kaksi päivää Bonnissa. Kiva kaupunki, ihan kiva koelaulu, pieni mälsyys yksin reissaamisesta
-ihan hemmetisti liikaa oleilua lentokentällä. Tästä erityiskiitos 7h vaihdolle Berliinin Tegelillä. Joo, olisin voinut lähteä kaupungille ja olla seikkailuhenkinen ja reipas, mutta en jaksanu. Tapoin sieluani lentokentällä. Suurin syy oli itseasiassa se, että elokuu Berliinissä oli niin superkivaa, etten halunnut ankeilla yksin ja haikeilla, miten kaverit on jo kotimaissaan ja miten niin mukava kuukausi ei palaa sellaisenaan.
-sivistyneiden syntymäpäivien yritys. Sovittiin aika, katseltiin kivojen viinibaarien ruokalistoja. Loppujenlopuksi syötiin sipsejä ja lähdettiin ihan liian myöhään taksilla Stadin tähteen. Jaskan Grillin kautta kotiin. Sain lahjaksi mm. karkkia. Sain kuulemma melkein lahjaksi pakastepinaattia.
-rauhallista maalaiselämää. Aamukahvi, vihersmoothie (alan antaa hippeydelle periksi!), Sydämen asialla, hää-, kokkaus- ja sisustusohjelmia, loikoilua äitin vieressä seuraneitinä. Oon tälläkin hetkellä taas Suomessa ja äiti oikolukee tekstiäni reaaliajassa. Diilimme on se, että olan yli saa lukea, kunhan ei lue ääneen! Taustalla pyörii Sydämen asialla. Oon jopa tehnyt välillä jotain maatilan töitä, käynyt muutaman kerran juottamassa vasikoita tai siirtelemässä p***aa paikasta A paikkaan B. Oikolukijani vaatii että laitan internettiin paljon kuvia vasikoista, mutta mulla ei ole kameraa!
Maaliskuun alussa kävin pyörähtämässä Wienissä sen verran, että ilmottauduin kursseille, järjestelin suurimmat käytännön asiat ja ilmoitin proffille lähteväni kolmeksi viikoksi pois. Reaktiot vaihtelivat hyvän reissun toivotteluista ankaraan puhutteluun. Kävin myös toteamassa, että mystinen kämppis on muuttanut ihan oikeasti toiseen huoneeseen. En edelleenkään ole oikeasti tavannut koko tyttöä, vaan se vilahtaa huoneeseensa piiloon aina kun saavun kotiin. Tytön aviomies on meillä koko ajan ja erityisesti arvostan pariskunnan tapaa ratkoa aviokriisejä huutamalla öisin. Voi olla, että jonkinlaisia kotirauhaan liittyviä keskusteluja on tiedossa kunhan palaan taas Wieniin.
Tulin viime sunnuntaina Helsinkiin treeneihin, lojun viikon taas kotona seuraneitinä ja kotiapulaisena ja jatkan sunnuntaina Hong Kongiin reiluksi viikoksi! Savonlinnan oopperajuhlien Lohengrin-produktio lähtee kylään Hong Kongin taidefestivaaleille ja tiedossa on tod.näk hirveän tiukka työreissu. En ole ehtinyt vielä edes kauheasti katsella, että mitä nähtävyyksiä haluaisin kokea, koska tutuimmaksi tulee varmasti hotelli ja teatteri. Jos ehdin shoppailla, käydä temppelissä, syödä jotain kivaa ja ehkä piipahtaa kauneushoitolassa, oon enemmän kuin iloinen.
Nyt lojun vielä muutaman päivän savon metsissä ennen lähtöä. Koetan opetella nuotteja ulkoa oopperaluokan proggikseen, johon mun pitäisi hypätä epävirallisena opiskelijana mukaan heti paluuni jälkeen ja koetan oppia luokkakonsertin aariat. Metodini on tänään partituurin lähistöllä oleilu. Heräsin aamulla siihen, että kissa halusi huoneesta ulos, mielellään oven läpi ja vauhdilla. Eläimen lajitoverit käyvät jatkuvasti kertomassa keittiössä tarinaa siitä, miten niitä ei ole ruokittu taas ainakaan kuukauteen ja miten ylipainoinenkin kissa voi kuolla nälkään ihan tässä viiden minuutin sisään. Kävin moikkaamassa vasikoita jotka ovat törkeän söpöjä läppäkorvia. Seuraavan kerran yritän kertoa reissukuulumisia törkeän söpöjen läppäkorvaisten työkavereideni seurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti